On helppoa vaatia rikoksista kovempia rangaistuksia. Vaikeampi kysymys on, miten varmistamme, että rikokset tutkitaan ja uhrit saavat oikeutta ilman vuosien odotusta.
Keskustelu rangaistusten koventamisesta jättää liian usein varjoonsa sen, toimiiko oikeusjärjestelmä käytännössä.
Rikoksesta pitää voida ilmoittaa helposti, poliisilla pitää olla mahdollisuus tutkia se ja asia on saatava käsitellyksi kohtuullisessa ajassa.
Kiinnijäämisen todennäköisyydellä on merkitystä
Rangaistusten vaikutuksista ei voi tehdä yksinkertaista päätelmää, etteivät ne koskaan ehkäisisi rikoksia.
Tutkimustiedon perusteella rikosten ehkäisyssä olennaista on kuitenkin myös kiinnijäämisen ja rangaistuksen todennäköisyys. Rangaistusasteikon kiristäminen ei yksin korjaa puutteita tutkinnassa tai oikeusprosessien sujuvuudessa.
Siksi haluan, että keskustelemme vakavasti siitä, mihin oikeusjärjestelmän rajalliset voimavarat käytetään.
Pitkä odotus kuormittaa uhria
Rikoksen uhrille vuosia kestävä prosessi voi tarkoittaa palaamista traumaattisiin kokemuksiin vielä pitkään tapahtuneen jälkeen. Esimerkiksi seksuaalirikoksen uhriksi joutuneelle naiselle odotus voi olla erityisen raskas.
Oikeuden saaminen ei saa jäädä kiinni siitä, ettei asian tutkimiseen ja käsittelyyn ole riittävästi aikaa tai tekijöitä.
Oma kantani on selvä: yleisten rangaistusten kovennusten sijaan haluan painottaa tehokasta rikostutkintaa ja nopeampia oikeusprosesseja. Se edellyttää riittäviä resursseja koko ketjuun poliisista syyttäjiin ja tuomioistuimiin.
Rikosten uhrien oikeudet ansaitsevat enemmän kuin lupauksen ankarammasta tuomiosta. He tarvitsevat oikeusjärjestelmän, joka toimii.
